Long time no see, vai miten se meni? On ollut omassa elämässä aikamoista hulinaa taas kerran. Tenttejä on takanapäin liuta ja hyvin ovat menneet! On tullut oltua aikamoinen lukutoukka, ja se palkitsee! Kiirettä on pitänyt myös koulun ja yrittäjyyden saralla. Onneksi nyt näyttää siltä, että huhtikuusta tulee hieman rennompi kuukausi! Mitä nyt treenikertoja nostetaan, lenkkeilyä lisätään, ruokavaliota seurataan tiivimmin jne…
Salitreenejä ei ole ollut niin paljoa, kuin treineri olisi toivonut, joten nyt on syytä petrata sillä saralla. Vähintään 2 kertaa viikossa, mielellään 3 kertaa. Ja jos Leticille ei aina pääse aikataulujen ja matkojen suhteen niin kotona voi tehdä lihaskuntotreenin esim. kahvakuulilla.
Motivaatiopula
Trainerin kanssa ei olla yksinkertaisesti saatu aikatauluja sopimaan yksiin (Helsinki-Hämeenkoski-Lahti- välimatkojen takia) ja siksipä olen suurimman osan treeneistä hoitanut oma-aloitteisesti. Tässä vaan piilee sellainen ongelma, etteivät ne omat treenit ole koskaan yhtä tehokkaita kuin Jannen kanssa. Ei vaan saa piiskattua itseään ylittämään omaa suoritustaan yhtä tehokkaasti kuin toisen huutaessa korvaan! 😀 Tämä tuli kyllä todistettua Pääsiäisen kahdessa tehotreenissä, jotka Janne veti Leticillä eilen ja toissapäivänä. Oli sellaista menoa että tais synnytysosasto jäädä kakkoseksi….. Toinen ikävämpi juttu on ollut motivaatio, joka laski kuin lehmän häntä 5 viikkoa kestäneen painon jumituksen takia. Se on aika yllättävää, miten näinkin pieni asia viiden viikon aikana voi tehdä tuhoaan motivaation suhteen. Viiden viikon aikana söin orjallisesti oikein ja sitten kun paino lähti alaspäin meni viikko syödessä miten sattuu; herkkuja, karkkia, mokkapaloja jne. Sitten kun tuo herkkuviikko oli ohi, ei paino ollut edes noussut? En voi käsittää, miten meikäläisen kroppa hoitaa näitä juttuja? Orjallisesti syödessä luulisi, että paino LASKEE keskiarvojen mukaan. Mutta ei, ei Sinin kroppa. Ja sitten kun herkuttelee viikon, siis kokonaisen viikon, pysyy paino samassa lukemassa? Kertokaa viisaat jos osaatte tähän jotain sanoa?
Treenirintamalla
Pääsiäisena teimme 2 treeniä perikkäisinä päivinä. Ensimmäisenä pidimme kattavan jalkapäivän “HIIT-treenillä”, jossa sykkeet lentelivät pilvissä koko treenin ajan. Kolmesta erilaisesta liikkeestä tehtiin 4 sarjan patteri, jonka välissä oli vain 30s. tauko. Happi meinasi loppua aina kesken ja lopuksi jalat tärräsivät oikein urakalla. Kotiin ajaessa ei meinannut jalka pysyä tärinän takia kaasulla. Oli tehokas treeni sanoisinko!! Seuraavana päivänä (kun jalat eivät enää kantaneet) treenasimme yläkropan. Kävelytyylini oli suora kuvaus pingviinistä joka kulkee “kieppuen” puolelta toiselle. Portaissa piti mennä yksi porras kerrallaan… Molemmat treenit kestivät alkulämmittelyineen ja loppuverryttelyineen 1,5h kipale. Ja kyllä on niin piesty olo! Kun yrittää istua, ei voi muuta tehdä kuin rojahtaa tuolille. Lihakset ovat niin jumissa!
Tällä viikolla laittelen videioita leticin treeneistä, kun ehdin editoida niitä. Luvassa on hikeä, huutoa ja irvistelyä!
