Töitä, töitä ja töitä.

//Töitä, töitä ja töitä.

Töitä, töitä ja töitä.

Hetki on kerennyt vierähtämään, kun viimeksi olen kirjoittanut. Nyt onkin sitten rutkasti asiaa. Toukokuun alkupuolella meillä oli kuntotestit Helsingissä, jossa alunperin mitattiin myös kehonkoostumus, kun projekti alkoi. Oli siis fiksua käyttää samaa vempainta tälläkin kertaa ”InBody 720”, jotta tulos olisi 100% vertailukelpoinen. Tulokset olivat kyllä hyvin motivoivia ja pitkälle oltiin päästy. Teen niistä erikseen postauksen, jossa kerron tarkemman lukemat sekä testeistä että mittauksesta. Pääasia oli, että lihasta ei ollut menetetty yhtään ja pelkkää rasvaa oli lähtenyt 13,7kg 5kk aikana!! Hienoa! Voimatasot olivat nousseet moninkertaisesti lähtötilanteesta, joten turha projekti tämä ei ole ollut. Vaikka Janne kieltääkin käyttämästä sanaa projekti, on se silti sitä minulle vielä ollut. Välillä on ollut niin hankalaa syömisten kanssa, siihen lisäksi painon jumittelut ja ahdistus kun mitään ei tapahdu. Sitten tulee taas nousukiito ja paino alkaa laskea mikä motivoi jatkamaan. Ihmismieli kun ei pysy samanlaisena – tasaisena, vaan heittelee ääripäihin ainakin meikäläisellä. Yksi huono piirre itsessäni on liika kriittisyys omaan toimintaan. Pienistäkin virheistä sakotan itseäni sättimällä. Ihan kuin se nyt olisi maailman loppu, että joku aamu syönkin kaurapuikulaa kaurapuuron sijaan….?

Tällä hetkellä on taas kiukutus päällä. Meneillään on  5 viikon pituinen työharjoittelujakso eri paikkakunnalla kuin missä kuntosali on. Olen ollut vuorotöissä ja työ on ollut sekä henkisesti että ruumiillisesti raskasta. Sanoin Jannelle heti ensimmäisen viikon jälkeen, etten kerkeä / jaksa lähteä salille työharjoittelun aikana. Olen ollut niin puhki, että vastaavaa työkuormitusta en ole ennen kokenut tällaisena ”vanhana toimistorottana”. Kokeilin piruuttani kännykällä paljonko tulee askelia työpäivän aikana ja tulos oli 6000-10000 askelta / pv. Ei ihme, että mehut on loppu jokaisen työvuoron jälkeen ja sohva kutsuu vanhaa sohvaperunaa. Ensimmäisen harjoitteluviikon aikana otin evääksi vain smoothieita ja ateriankorvikkeita sekä muuta kevyttä syötävää, kuten salaattia ja kanaa. Tulos oli kaikkea muuta kuin hyvä: Kotiin päästyäni nälkä oli jäätävä eikä mikään ateria tuntunut täydentävän huutavaa ruokakomeroani. Lopulta päätin kolmannella viikolla, että syön hyvin työpäivän aikana, jotten illalla ahmi nälissäni koko jääkaapin sisältöä. Tämä on pitänyt painon samoissa lukemissa ja plussakiloilta on vältytty, muttei paino ole pudonnutkaan.

Työajan ulkopuolella olen joko nukkunut tai ollut lasten ja Jukan kanssa. Olihan tuossa hautajaiset ja pitkä reissu pohjoisiin Kemin yläpuolelle. Noh, suoraan sanottuna en ole ollut kuntoilemassa neljään viikkoon. Ja sekös ottaa kupoliin. Silti en jaksa, vaikka kuinka suunnittelen että ”kyllä mä ensi viikolla menen salille…” Vielä on reilu viikko harjoittelua jäljellä, jonka jälkeen on paluu takaisin koulun penkille heinäkuun alkuun saakka. Sitten on taas kuntosali lähellä, paluu normaaliin arkeen, eikä muita tekosyitä taida enää löytyä, etten muka salille pääse! 😉

Helpotti, kun sain ajatukset ”paperille”. Josko tämä ”projekti” taas jatkuisi hieman paremmissa merkeissä… Piiskaa ja tsemppiä neiti kaipaa. Adios!

2015-05-28T16:20:08+00:00By |

About the Author: